Sedät ei jaksa heilua

Keski-Suomessa pyörii jo oma Koripalloliigansa. (Kuva: Keski-Suomen Koripalloliiga)

Joskus urheilukenttämaailmassa tulee skitsofreninen olo. Viimeksi tänään, kun lueskelin Tuomas Saloniemen postausta bisneksen rakenteita hallitsevista sedistä, jotka ehdoin tahdoin puolustavat olemassaolevia struktuureja itsekkäistä syistä (mikä ei tietenkään ole väärin, vaan sen perusteleminen yleistä hyötyä edistävään tarkoitusperin). Suomesta on tosiaan tullut Luddiittien kansakunta ja Airbnb:stä ovat ensimmäiseksi tosiaan huolissaan hotelli- ja ravintolayrittäjät – syystäkin. Parempi laatu, helppokäyttöisyys ja huokea hinta tekevät tuotteesta yksinkertaisesti paremman. Veroihin on turha vedota.

Omaan napaan tuijottelu yhdistyneenä epäluuloisuuteen kaikkea uutta ja vierasta kohtaan on poliittisen kentän voimakkain kasvava trendi.
- Terhi Koulumies

Törmäsin itse samaan keskustellessani aikuisten harrastekoripallon jo pitkään laskeneesta trendistä: Koripalloliiton aikuisten lisenssimäärät ovat luisuneet alamäkeä ja pitkään, mutta mitään ei ole tapahtunut ja kortteliliigat jylläävät ympäri Suomea (olen kirjoittanut asiasta aikaisemminkin täällä) . Kun joku minun kanssani suostui asiasta juttelemaan, sain vastaani tutulta kalskahtavan perustelun:

Helppohan se on liigaa pimeällä rahalla pyörittää.

Tottahan se on, kun sen on käyntiin saanut. Vai onko? Joku harrastuksekseen pyörittää joukkueilta kerättävällä pikkurahalla paikallista sarjaa ja maksut ovat minimaaliset, kun taustalla ei ole raskasta organisaatiota. Mikä muuttuisi, jos sarjaa pyörittäisi sama naama, mutta taustalla olisi vain aatteellinen yhdistys? Ei mikään. Kaikki ovat kyllä yhtä mieltä siitä, että asialle pitäisi tehdä jotain. Sedät hei, miksi kukaan ei tee yhtään mitään? Siksi, että on helpompi laittaa silmät kiinni ja kädet ristiin kuin muuttaa olemassaolevia rakenteita ja kohdata epävarma tulevaisuus silmästä silmään. Jokainen mahdollisuus on myös uhka.

Minulla on skitsofreeninen olo siksi, että aina kun eteen tulee epämiellyttäviä tehtäviä tai vaikeita päätöksiä, niin vastuu kaadetaan urheiluseurojen niskaan – niiden nimenomaisten lajiliittojen jäsenten, joita varten liitot ovat olemassa. Olemassaolevat rakenteet ovat olennaisesti yhteydessä siihen, miten seurat voivat toimia ydinalueellaan. Kilpailujärjestelmät ja hinnoittelu ovat todella ratkaisevia osia, kun joukkueita yritetään saada lasten ja aikuisten sarjoihin. Siksi tuntuu välillä, että pää osuu jatkuvalla syötöllä seinään.

Lopuksi tunnustan, että olen oikeasti harkinnut perustavani Helsinkiin oman alasarjaliigan. Muutamalta tutulta olen kuullut, että kysyntääkin olisi. Nuorimpien lasten koripallon osalta olen jo luopunut virallisesta sarjatoiminnasta. En haluaisi astua kenenkään varpaille, mutta sedät tuskin muuttavat rakenteita ennen kuin on oikeasti pakko.

Jakakaa tekstiä ja kommentoikaa, mitä mieltä olette näistä mustista ja harmaista liigoista. Onko niille kysyntää? Kuinka läpinäkyviä niiden rahoituksen tulee olla? Miten niiden pitäisi asemoitua lajiliittoihin ja järjestökenttään yleisestikin? Pitäisikö Suomessa olla Korttelilajien järjestö?

Bookmark the permalink.

Comments are closed