Miten urheiluseuratoiminta voisi olla kivaa?

Tämä on jatko-osa edelliseen kirjoitukseen, jossa käytiin läpi ongelmaketju koskien urheiluseuran Fun-vaiheen pysyvyyttä. Ongelmia tulee ensisijaisesti hallitsemattomatta kasvusta ja ihmisten vaihtumisesta organisaatiossa. Nyt esitän muutaman heiton siitä, miten toiminta voisi pysyä sellaisena, ettei kukaan kokisi enää vieraantuneensa toiminnasta. Nämä sopivat mielestäni sekä Fun-vaiheen seuroihin, että seuroihin jotka miettivät kasvamista.

On tietysti hyvä kysyä, mikä arvo on toiminnan kokoluokalla. Vastaus on lyhyesti, että ei mikään. Yhdistystoiminnassa toiminnan itseisarvo on sen jäsenilleen tarjoama laatu, ei mahdollisimman laaja tai suppea toiminta. Tuskinpa kukaan käy Mäkkärissäkään syömässä vain siksi, että se on yksi maailman suurimmista yrityksistä.

 

1. Pysäytä kasvu – tai ainakin rajoita

Otetaan esimerkiksi taas urheiluseura X, jonka Fun-vaiheen seuran ehdoton ylivoimatekijä on sen tehokas tapa tuottaa pienillä resursseilla laadukasta toimintaa – ainakin joissain kohtaa. Sama koskee yritysmaailmaa, jossa startup-yritys kasvaessaan joutuu muokkaamaan organisaatiotaan, joka ei enää vastaa toiminnan volyymia. Myös urheiluseuran toiminnan kasvaessa sen täytyy muuttua ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Koska organisaatiomuutos on todella merkittävä uhka seura X:n toiminnalle, olisi helpointa rajoittaa toimintaa. Lopetetaan haihattelu eikä laajenneta. Seuran jäsenmäärä pysyköön samana, sillä se on nykyisen jäsenistön etu.

Jos kasvua ei voi pysäyttää, sitä kannattaa ainakin rajoittaa vaikkapa yhteen uuteen ryhmään vuosittain. Toiminnan hillitty kasvu tarkoittaa, että seuran olennaiset prosessit (esim. talkootyöllä tehtävä kirjanpito, laskutus, olosuhteiden hallinta) eivät kasva ulos pienimuotoisuudesta ennen kuin siihen ollaan valmiita. Vaillinainen organisaatio aiheuttaa aina seurassa tulipaloja, joiden sammuttamiseen menee aika ja hermot.

 

2. Etsi oikeat tyypit ja pidä heidät mukana

Kun seura palkkaa ulkopuolelta väkeä, tulee palkata vain hyviä tyyppejä. Niitä, jotka työhaastattelussa puheenjohtajalta kysyvät: “Miten täällä on asiat tehty ja miten ne pitäisi Sinun mielestäsi tehdä?”

Sivuun kannattaa siirtää kokeneet ja koulutetut valmentajat, joiden tavoitteena on jättää sormenjälki ja “viedä seura aivan uudelle tasolle”. Näitä henkilöitä voisi kutsua jopa pyromaaneiksi. Kokenut ja koulutettu ei automaattisesti tarkoita huonoa tyyppiä. Etsi intiaania, älä päällikköä. Vanha ongelma on tietysti, jos kukaan ei seurassa tiedä millainen on hyvä tyyppi…

Kun seuraan on saatu hyviä tyyppejä, heidät täytyy ehdottomasti pitää mukana. Jokaisella on jokin naru, josta pystyy vetämään. Etsi se naru ja pidä toiminnan tärkeimmät ihmiset mukana. Yhtä tärkeää on siivota tärkeilevät, osaamattomat, pöyhkeilevät ja kaikkitietävät ihmikset pois toiminnan joka oksalta – tai siirtää heidät tehtäviin, jossa vahinkoa tapahtuu kaikkein vähiten. Seuran kannalta tärkeintä on, että se vetää samaa köyttä ja vieläpa samaan suuntaan.

 

3. Keskity olennaiseen

Se, millä Fun-vaiheeseen on päästy, on se mikä toimii. Sivuun kannattaa siirtää iltapäiväkerhojen pyörittäminen ja muu urheilun ilmaistoiminnan ohjaaminen valmennuksen rahoituksen hankkimisena. Vanhemmat ovat valmiita maksamaan hyvästä toiminnasta, joten jo pienellä kausimaksujen nostolla saa kerättyä aikamoisia summia yhdestäkin joukkueesta..

Lillukanvarsiin keskittyminen kasaa vain lisää hallintoa valmennuksen yläpuolelle, kypsentää valmentajia eikä siitä voida koskaan maksaa mitään järjellistä summaa, koska rahoitus on yleensä vakio. Urheiluseurassa tehty hyvä valmennustyö tuo lisää jäseniä ja rahaa. Tällaiset rönsyt vievät fokusta pois itse toiminnasta ja ne pitäisi katkaista lopullisesti pois.

 

4.  Valmistaudu muutokseen etukäteen

Seura voi itse rajoittaa omaa toimintaansa säännöillä. On parempi, että jo alkuvaiheessa on tehty kaikille selväksi mitä seura on – ja mikä tärkeämpää – mitä se ei ole. Tällöin on helpompi rekrytoida hyviä tyyppejä, kun jo etukäteen on kerrottu millä tavalla seura toimii ja mikä on sen ydinjuttu. Vielä parempaa on, jos seuralla on selvästi määritellyt prosessit. Tällöin seuran toiminta ei ole riippuvainen siinä olevista ihmisistä ja heidän päätöksistään, vaan ohjaus on tehty jo etukäteen.

Jos seuralla on tavoite kasvaa, sen pitää olla paitsi varautunut kasvuun, niin myös hyvin tarkka siitä minkälaiseksi seura aikoo kasvaa. Vanhat tekijät lähtevät herkästi, kun toiminta ei ole enää mukavaa. Kun se pieni, yhteisöllinen seura on kasvanut aivan joksikin muuksi.

 

Lopuksi

En halua edelleenkään kritisoida isoja seuroja. Ne tekevät asiansa hyvin, sillä muuten ne eivät olisi enää isoja. Olennaista on, kuten aiemmin sanoin, tarkastella toiminnan laatua. Yleensä kasvu on hallittua, oikeutettua ja fiksua, mutta aina ei.

Kuten aina ennenkin, tärkeintä on hahmottaa omat voimavarat ja tavoitteet sekä käytettävissä olevat metodit. Jos toimijoille on olennaista että seurassa työskentely on kivaa, niin toivottavasti näistä neuvoista on edes jotain hyötyä.

Bookmark the permalink.

Comments are closed