Koripalloliiton raikas tuulahdus 90-luvulta

Useimmiten tulee ajatelleeksi, että lajiliitoissa yritetään viedä suomalaista urheilua eteenpäin ammattimaisesti, mutta modernisti maalaisjärjellä. Että liitonkin työntekijät kunnioittavat kaikkia toimijoita. Että he eivät halua vain tehdä asioita mahdollisimman helposti. Sitten tulee vaikkapa Palloliitto vedonlyöntisotkuineen tai nyt uusimpana Koripalloliitto kahdella eri rintamalla.

DoHFJUGWkAAFHdj

Koripalloliiton lähettämä pelaajien ja valmentajien sitoumus sääntöjen noudattamiseen.

1) Koripalloliiton aikaisemminkin puhuttanut, pääsarjajoukkueiden valmentajia ja pelaajia koskeva yksipuolinen sitoumus on taas tapetilla. Kärkkäästi aina kirjoittava ex-peluri Ville Mäkäläinen otti asian esille kirjoittamalla ToPo:n Miesten 1-divisioona A:ssa valmentavalle Eero Nikkariselle, joka on siviiliammatiltaan käräjäoikeuden tuomari.

 

 

Kuten arvata saattaa, Nikkarinen löysi sitoumuksen oikeudellisesta puolesta heti yksilön oikeusturvasta ongelmallisia kohtia. Lisäksi se oli osittain päällekkäinen Koripalloliiton kurinpitosääntöjen kanssa.

 

Huomioidaanpa ensin, että näihin kysymyksiin ei Koripalloliiton kilpailujohtaja Tom Westerholm ole antanut julkaisuhetkeen mennessä vastausta, mutta hän otti esille, että myös Finnairin työntekijöillä on samankaltaisia rajoitteita näkyviin tatuointeihin.  

En osaa ottaa kantaa tarkemmin lailliseen puoleen, mutta maallikkokin ymmärtää, ettei suorassa työsuhteessa olevan ehtoja voi verrata kolmantena osapuolena olevan lajiliiton ehtoihin.

Ongelma on tässä: Westerholm ei pysty perustelemaan sopimuksen yksilön perusoikeuksien kannalta ongelmallisia kohtia, kieltäytyy vastaamasta olennaisiin kysymyksiin ja menee vastauksessaan taas tyypilliseen tapaan liiton luottamusjohdon selän taakse piiloon. Hän antaa toiminnastaan tylyn ja junttamaisen vaikutelman, joka on suoraan ajalta, kun sosiaalista mediaa ei ollut olemassa eikä asioita tarvinnut perustella niitä tivaaville. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että sitoumus on hänen valmistelemansa.

2) Koripalloliiton erotuomariyksikkö jätti kaksi kokenutta Korisliiga-tuomaria ulos ensi kaudelta ilmoittamalla sähköpostilla. Perusteluita ei ilmeisesti liiemmälti jaettu.

Kun hyvin luultavasti lopullinen päätös on ollut Koripalloliiton erotuomarituomari1päällikön, niin veikkaan että samalla tavalla hänkin on mennyt yksikön selän taakse ja laittanut muut tekemään epämiellyttävät asiat, jotteivät omat kädet likaantuisi.tuomari2

Niin kauan kuin muistan, on koripallossa kuin muissakin lajeissa on ollut voimassa fakta, että korkeimmalle sarjatasolle pääsevät parhaat tuomarit ja parhaat perseennuolijat.

Ongelma: Vaikka kaikki tietävät, että jossain vaiheessa kaikilla tulee se päivä, kun on pakko siirtyä tai siirtää sivuun, sen voi tehdä kunnioittavasti tai sitten tällä tavalla. Näillä kahdella tuomarilla olisi paljon annettavaa tuomaritoiminnan kehittämiseen esim. tarkkailijana toimimiseen. Tällä toimintatavalla varmistetaan, ettei se heitä kiinnosta lainkaan. Lisäksi kasvoton, allekirjoittamaton (en tiedä onko tässä ollut, mutta olen tuomaritoiminnasta saanut itse niitä lukuisia) sähköposti on aina huonoin mahdollinen valinta ja se herättää kysymyksiä tasapuolisuudesta ja reiluudesta.

Summa summarum: Suosittelisin Koripalloliitolle vahvasti viestintäkonsultin käyttöä. Hyvätkin asiat muuten hukkuvat tällaisen sekoilun alle. Ja ihan naapurin Pena ei ole sitten vaihtoehto, esim. Katleena Kortesuon tiedot löytyvät netistä.

 

Bookmark the permalink.

Comments are closed