Jos koripallovalmentajalla olisi erotuomarin urapolku…

Mikko Mäntylä kiteytti (eli varasti) sen omaan blogipostaukseensa todella erinomaisesti ja lainaan (eli varastan) sen eteenpäin:

Jos haluat tietää organisaatioiden todellisen strategian eli mikä on tärkeää ja mikä ei, niin älä keskity siihen mitä he aiheesta kirjoittavat tai puhuvat, vaan mihin resurssit todellisuudessa menevät.

 

Nostan nyt esiin tämän surullisen asian omasta lajistani eli tuomaritoiminnan, jossa resurssit kohdentuvat hyvin pitkälti huippukoripalloon ruohonjuuritason kustannuksella. Koripalloliitto voi esittää paperilla mitä tahansa tuomaritoimintaa kohentavia toimenpiteitä, mutta todellisuudessa sen erotuomariyksikköä kiinnostaa vain ja ainoastaan parhaimmat eli miesten pääsarjatuomareiden hyvinvointi.

Kun erotuomaripäällikön toimi perustettiin ja laitettiin avoimeksi, hain sitä itsekin vaikka epäilin että pestiin on jo päätetty työntekijä ja haku on pelkkä muodollisuus johtuen vaikkapa OKM:n hanketuesta tai vastaavasta. Haastattelussa tuli hyvin vahvasti ilmi, että minun osaamisalani ei ollut se mitä haettiin, vaan tarkoituksena oli tukea FIBA- ja Korisliiga-tuomareiden osaamista. Koen olleeni ja olevani edelleen oikeassa.

Tässäkin asiassa on etusijalla parhaimmat 5% maamme erotuomareista. Kukaan ei laita tikkua ristiin lopun puolesta – miten heidän erotuomaritarkkailunsa ja -koulutuksensa voitaisiin järjestää, miten heitä saataisiin lisää ja ennen kaikkea miten heistä saataisiin vielä parempia erotuomareita.

Kuulemani mukaan valtakunnan huippu- ja pääsarjaerotuomarit ovat oikein tyytyväisiä nykyiseen erotuomaripäällikköön, ja miksi eivät olisikaan – heillehän riittää koulutusta, tarkkailua ja palautetta. Mitä saa jo hieman koulutetumpi, junioreiden valtakunnallisia sarjoja tuomitseva erotuomari? Yhden kausikoulutuksen ja halutessaan paikallisen erotuomarikerhon (jos sitä on) koulutusiltoja. Saako tarkkailua? No ei saa. Saako lisäkoulutusta edes halutessaan? No ei sitä kukaan järjestä.

Jos valmentajalla olisi erotuomarin urapolku, hänelle kävisi näin:

  1. Valmentaja päättää aloittaa valmentamisen. Ei häntä kukaan siihen edes kysy, hän tietää että valmentajaksi ryhdytään ja päättää mennä valmentajakoulutukseen. Koulutuksista ei lue mitään missään, ei edes lajiliiton sivuilla. Valmentaja joutuu kysymään tiedon omasta seurastaan.
  2. Valmentaja käy Nuorisovalmentajatutkinnon, joka kestää kuusi (6) tuntia. Sillä hän saa valmentaa mitä tahansa alueellisen kilpailutoiminnan nuoria. Kukaan ei tosin tiedä, että hän valmentaa nuoria, sillä kurssilla vain käskettiin oppimaan valmennustyössä. Mitään koulutusmateriaalia ei luonnollisesti ole tarjolla eikä kukaan mikä valmennuksessa on tärkeintä, vaan homma keskittyy valmennuksen sääntöihin.
  3. Valmentaja käy valmentamassa ja valmentajan seura ei edes tiedä että hän valmentaa. Toiset valmentajat opastavat häntä, jos viitsivät.
  4. Valmentaja käy Aluevalmentajatutkinnon, joka sekin kestää kuusi (6) tuntia. Siellä hänelle kerrotaan, miten itse asiassa olisi pitänyt valmentaa ja miten harjoitusjärjestelyt tehdään. Kukaan ei edelleenkään kerro miten pitäisi valmentaa, vaan käydään lisää sääntöjä läpi. Kysytään kokemuksia ja käsketään takaisin valmentamaan, koska siinä saa kokemusta.
  5. Valmentaja valmentaa lisää. Seura ei vieläkään tiedä hänen olemassaolostaan.
  6. Jossain vaiheessa valmentaja huomaa lajiliiton nettisivuilla Kansallisen Valmentajaklinikan (KVK). Klinikka kestää viikonlopun ja se maksaa 150 euroa. KVK oikeuttaa valmentajan valmentamaan kaikkia muita paitsi miesten valtakunnallisia sarjoja. Mutta hei, nyt seura tietää että valmentaja valmentaa seurassa!
  7. Valmentaja pääsee valmentamaan hyvien joukkueiden otteluita. Ei hänen tasoaan edelleenkään tiedetä, mutta sillä ei kyseisessä seurassa ole merkitystä, vaan koulutuksella, jota on kestänyt hänen urallaan melkein 40 tuntia! Hänet voidaan taas laittaa maailmalle ja katsoa tasoa muutaman vuoden kuluttua…

Menkääpä huviksenne Koripalloliiton nettisivuille. Löydättekö miten erotuomariksi ilmoittaudutaan? En minäkään.

On kertakaikkiaan väärin, että pelaajat – jotka harjoittelevat satoja tunteja vuodessa sellaisen valmentajan johdolla, joka joutuu pyrkimään koulutuksiin ja (seurat) maksamaan niistä tuhansia euroja – saavat otteluihinsa tuomarit, joiden koulutus on vessapaperiin vedetyn kirjekurssin arvoinen.

Tuomarit yrittävät tietysti parhaansa eikä kukaan halua olla este pelaajien kehittymiselle, mutta nykyinen erotuomarijärjestelmä ei vastaa millään tavalla Koripalloliiton nykyisiä laatustandardeja, vaan laahaa pahasti perässä. Asia ei muutu ennen kuin tuomareita rekrytoidaan aktiivisesti mukaan toimintaan, heidän joukossaan on oikeasti kilpailua ja ajatellaan myös sitä 95% erotuomarikentästä.

Tällä hetkellä erotuomarit ovat valitettavasti se pakollinen paha, joka kyllä yrittää, mutta joka valitettavasti on juuri niin hyvää kuin me ansaitsemme.

Bookmark the permalink.

One Comment

  1. Jos valmentajalla olisi erotuomarin palkanmaksu:

    Valmentaja saisi palkkansa treenien jälkeen joukkueelta käteisenä täytettyä lippulappua vastaan ja näytettyään verokorttinsa.
    Pelien osalta joukkue maksaisi sen viikon kuluttua tilille, kunhan valmentaja on täyttänyt ensin netissä lomakkeen.
    Toisessa valmentamassaan joukkueessa saattaakin olla eri toimintatapa ja tämän joukkueen osalta palkan saisi vasta parin viikon kuluttua, nettilomakkeen täytettyään.

    Eri toimintatapa eri tapahtuman mukaan. Erilaisia lippulappuja ja verokortin kanniskelua mukana…

Comments are closed