Jääkiekko, urheiluväkivalta ja moottoripyöräjengin moraalikäsitykset

Disclaimer: tämä aihe piti kirjoittaa jo yli viikko sitten ja nyt olen auttamattomasti myöhässä, sillä vahinko on jo tapahtunut. HIFK:n kaukalopoliisi teki sen mitä kaikki odottivat eli nosti nyrkit pystyyn. Varoituksella tai ilman.

Alun perin ajoin autollani bänditreeneistä kohti kotia, kun Radio Helsingiltä tuli Vesa Rantasen ja Tuomas Nyholmin juontama keskiviikkoillan jääkiekko-ohjelma Total Hockey Forever (voit kuunnella podcastin täältä). En itse juuri lajia sen kummemmin seuraa kuin mitään muutakaan uutisvirran pääuomaa, mutta itse ohjelma on asiantunteva ja viihdyttävä – ja varmasti tarkoituksella hieman provosoiva.

Ohjelmassa puhuttiin paljon jääkiekon käytössäännöstä eli kuuluisasta Koodista, joka saavutti surkuhupaisan sävyn. On totta, että kaikkialla yhteiskunnassamme on kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kunnioituksesta toisia kohtaan ja tämän rikkomisesta seuraa tietysti rangaistus. Tätä ei kukaan varmaan kiistä. Eikä kellään ole varmaan mitään sitä vastaan, että ihmiset nyrkkeilevät kehässä tai kaukalossa, kun he vapaaehtoisesti sinne astuvat.

Jääkiekko on peli, jossa ei ole itse pelistä irrallisia tapahtumia, vaan kaikki liittyy aina kaikkeen.

Tappeluita, törkeyksiä tai kostotoimenpiteitä ei voi erottaa yksittäiseksi pelistä, se on totta. Sen sijaan kaikki perustelut “oman perheen suojelusta” tai muut vertaukset itsesuojelusta olisivatkin perusteltuja, mutta millä voi perustella sen, että pelaajaa lyödään suunsoiton jälkeen leukaan? Tai että kaukalossa murjotaan kaveri niin, ettei ketään päästetä väliin? Surullisinta ovat Urheilulehden ja sen Jokerien keulakuvavihaajan väitteet, että tämä olisi jotenkin ansaittua (kyllä, tiedän että arvostelun taustalla on jotain ihan muuta kuin itse asiaa).

Tällainen moraali, jossa sääntöjen rikkomisesta seuraa aina kosto, on moottoripyöräjengin moraalia. Se ei perustu vastustajan tai pelin kunnioitukseen, vaan pelotteluun.

Pelaajalla ei ole kaukalossa mitään hätää, jos hän noudattaa Koodia.

Tämä on suora uhkaus. Uhkaus siitä, että millä keinoilla vain ollaan valmis suojelemaan omia ja kostamaan tarpeen vaatiessa. Sitä ei voi perustella yhteiskunnallisilla sukupuolirooleilla tai evoluutiobiologialla – ne jäävät taas kerran vailla minkäänlaista evidenssiä, vaan lopulta nämä ovat pelkkiä heittoja, jotka kuulostavat hyvältä, mutta totuuspohjaan niillä ei ole merkitystä.

Jääkiekkojoukkue on varmasti yhteisö ja lajissa, jossa on lähtökohtaisesti kontakteja, tapahtuu keskimäärin kovempia ylilyöntejä kuin vaikkapa lentopallossa tai salibandyssä. Jos jääkiekon pelaaminen perustuisi ainoastaan tunteeseen (kuten urheilu hyvin paljon perustuu), miten pelaajat voisivatkaan tehdä rationaalisia päätöksiä? Jos itse jääkiekkoa ei voi selittää muu kuin kentällä pelaava pelaaja, miksi valmentajat syyllistyvät ylilyönteihin?

Jääkiekkoyhteisö elää tällä hetkellä vastakkainasettelulla – aivan samalla tavalla kuin moottoripyöräjengitkin. On hössöttäjät, kukkahattutädit ja kauhistelijat – ja sitten on me. Noi vastaan me. Tässä kurimuksessa unohdetaan helposti se seikka, että sama käytös on levinnyt jo juniorikiekkoon. Sillä nyt ei sinänsä ole isompaa merkitystä, mutta se pitää nykyisen kaukalokulttuurin samanlaisena pitkään.

Mitä jää, kun vastakkainasettelu loppuu? Haluaako jääkiekko profiloitua edelleen “äijäurheiluna” vai siivotaanko toiminta? Mitä jos vain hyväksyttäisiin, että tämä on se paikka missä saa tapella vähän rajummin? Lopetettaisiin jääkiekon vertailu pallopelinä ja otettaisiin lähtökohta, että se on vähän enemmän murjomista kuin maaleja. Sillä loppujen lopuksi olisi parempi, että lajin ei tarvitsisi olla tekopyhä eikä sen toimijoiden tarvitsisi perustella höttöisin heitoin miksi se on oikeutettua. Menkää kaukaloon ja tapelkaa, kyllä jengi silti tulee paikalle.

Bookmark the permalink.

Comments are closed