Jos tämä on parasta, mitä Suomen Olympiakomitea ja lajiliitot saavat aikaan…

niin huonosti menee. Katsokaapa itse Hesarin uutinen aiheesta.

”Menestyksen mittareita ei ole, mutta arvioinnin ja seurannan välineitä kehitellään.”

- Mika Kojonkoski

 

Tämän voisi suomentaa vaikkapa ”emme tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta yritetään näyttää kiireiseltä”.

 

Minäpä kerron mitä pitäisi tehdä. Jos palloilu- ja muiden lajien yhteistyötä halutaan tehdä, pitäisi tukea monipuolisuutta eli mahdollisuutta harrastaa monta lajia samaan aikaan. Pitäisi saada eri lajien seurat tarjoamaan harjoittelemista myös sivulajina, kerran tai kaksi viikossa, jotta jäisi aikaa myös toiselle urheiluharrastukselle. Tämä olisi mitä parasta yhteistyötä ja siihen olisi mahdollista ympätä nyt mainostettu peli, valmennusosaamisen kehittäminen ja urheilullisuus.

Urheilullisuutta tarvitaan myös lisää ja oikeaa valmennusta. Yhden lajin sisälläkin harjoittelua on saatava monipuolisemmaksi.

- Hannu Tihinen

 

Mitään monipuolisuutta ei saada aikaan ennen rakenteiden uudistamista. Niin kauan, kun jääkiekko ja jalkapallo yrittävät aktiivisesti saada lahjakkaimpia harrastajiaan lopettamaan muut lajit, on turha höpöttää yhteistyöstä. Niin kauan, kun urheiluseurojen intresseissä on lyhytnäköinen rahan pumppaus ja vaatimus, että mukaan ei voi tulla ykköslajin harrastajia, on turha puhua monipuolisuudesta.

Jos muutosta halutaan, se pitää aloittaa ruohonjuuritasolta. Niinkin hyvä valmentaja kuin Henrik Dettmann on, mutta missä ovat hänen kontaktinsa seuratason toimintaan? Voidaan puhua pelistä keskiössä tai valmennusosaamisesta, mutta tämän tason toimijana voin kertoa, että se ei ole ratkaisevaa kun yritetään ratkoa näitä ongelmia.